Rakovalkea valaisee ja lämmittää

Rakovalkea on helppohoitoinen nuotio, jonka äärellä voi nukkua pakkasellakin ilman kipinävuoroja, joskin olisi suotavaa että aina yksi henkilö vahtii tulen käyttäytymistä. Tuli palaa itsestään pölkkyjen välissä tasaisella liekillä, noin pari kolme senttiä tunnissa, ja 25 sentin puista tehty rakovalkea riittääkin yleensä koko yöksi. Palamisnopeuteen vaikuttavat puun kosteus, puulaji ja tuuli. Rakovalkea ei sovellu täysin tyynelle, kovalle tuulelle tai kovalle sateelle, koska se palaa tällöin hyvin epätasaisesti tai liian nopeasti.

Mikäli mahdollista, tulisi rakovalkea tehdä noin puoli metriä ylemmäs kuin nukkuma-alusta, jotta lämpösäteet ulottuisivat laavun sisänurkkaan. Hangen päälle rakovalkeaa ei kannata rakentaa, ellei ole erittäin kokenut eränkävijä.

Rakovalkea tulisi tehdä niin, että tuuli puhaltaa tulen sivulta. Jos tulee suoraan takaa tai edestä, muuttuu laavu hyvin äkkiä savustamoksi.

Puiden on oltava tervettä, kuivaa ja suhtkoht oksatonta mäntyä. Kuusta ei pitäisi käyttää, koska kuusesta voi lentää kipinöitä lentää parinkin metrin päähän. Sopiva pituus rakotulelle on noin 50-70 cm per nukkuja, eli kahden hengen rakovalkea olisi reilun metrin levyinen.

Jos puut ovat kosteita, veistetään niitä jonkin verran tulipinnoilta (vastakkain tulevat pinnat) jotta mahdollisesti hieman kuivempi puuaines tulisi esiin. Tulipintoihin kannattaa veistää ura, johon on hyvä jättää kiehisiä ja lastuja, sekä muita sytykkeitä. Välipalikoiden (näille on kai joku termikin?) kohdalla ura kannattaa tehdä hieman syvemmäksi. Mahdollisia tulipinnan oksia on hyvä lyödä muutaman kerran kirveenhamaralla niin, että kohdalle syntyy kuoppa.

Puut sijoitetaan päällekkäin ja väliin asetetaan oksanpätkät pitämään niitä toisistaan erillään, oksa on sopivan paksuinen, jos siitä saa suunnilleen yhden käden sormet ympäri.

Yläpuun tukemiseen on kaksi erilaista koulukuntaa, tukikeppikoulukunta ja tukirunkokoulukunta.

Tukikeppikoulukunnan mielestä yläpuuhun pitää lyödä naulalla/tapilla kiinni noin 4 metrin mittainen tukipuu. Tukikehikkokoulukunnan mielestä taas parempi tapa on takoa kummankin pään viereen molemmille puolille noin 5cm paksut tukitukit maahan pystyyn. Lisäksi monien mielestä on hyvä idea tukea alemman puun kylkeen, lähelle tulirajaa, jonkinlainen valkean mittainen suora, ohut oksa tai puunranka, kutsutaan tätä yhdistelmää vaikka tulitasoksi, kunnes joku kertoo jonkun oikean termin.

Tulitasolle (puunrangan ja alapuun päälle) kannattaa vuolla paljon kiehisiä ja pieniä tikkuja tervaksesta, ja mahdollisesti hieman tuohta. Tee yksi hyvä kiehiskeppi, jota voi käyttää valkean sytyttämisessa. Tällä kiehiskepillä sitten rakovalkea sytytetään tuulenpuolelta alkaen.

Kun rakovalkea palaa tasaisesti, voi jäljellejääneet sytykkeet siistiä pois, ettei valkea pala toispuoleisesti. Valkean paloa voi alussa säädellä vaihtamalla eripaksuisia välipalikoita valkean päissä, kunnes lopulta ne voi ottaa kokonaan pois, ja rakovalkeasta tulee kirjaimellisesti rakovalkea: ohut, hehkuva rako, jossa palaa pieniä liekkejä.

Jos puut ovat erittäin kosteita (eli läpimärkiä), helpottuu valkean teko, kun ensin tekee ruokatulet puiden päälle. Tällöin rakovalkean puut kuivuvat tarpeeksi syttyäkseen helpommin.


Rakovalkea: Rakovalkea (viimeksi muuttanut localhost, ajankohta 2009-11-03 15:03:37)